Kirjoittaja Matti Lattu
Tahtituotanto eli Lean -filosofian käyttö ohjauksessa on tulossa kovaa vauhtia suomalaisille rakennustyömaille. Tässä metodissa projekti pilkotaan pieniin osiin, esimerkiksi päivän tai neljän tunnin mittaisiin tehtäviin, joita seurataan päivittäin. Tavoitteena on pitää projekti hallinnassa, aikataulutettuina ja puuttua ongelmiin ajoissa.
On arvioitu, että 5–10 vuoden päästä tahtituotanto voisi olla jo vallitseva metodi ainakin tietyntyyppisissä rakennushankkeissa.
Jostain syystä jo pelkkä puhuminen tahtituotannosta herättää tunteita puolesta ja vastaan, eivätkä kaikki kokemukset ole vielä olleet positiivisia. Kehityksen pyörää ei kuitenkaan voi kääntää taaksepäin ja tahtituotantoon tullaan panostamaan lähivuosina runsaasti. Rakennuslehti on kirjoittanut paljon tahtituotannosta.
Sinänsä tahtituotannon perusajatukset ja mallit ovat selkeitä ja hyväksyttyjä, mutta miksei se ole vielä lyönyt lopullisesti läpi? Tai miksi jotkut jopa vastustavat tahtituotantoon siirtymistä?
Yksi näkökulma liittyy mielestäni osaamiseen. Tahtituotanto vaatii henkilöstöltä enemmän. kuin perinteinen rakentaminen ja usein sitä ohjataan digitaalisella ratkaisulla. On kuitenkin muistettava, että työkalu on vain työkalu. Henkilöstön osaaminen ja menetelmän perusasioiden tuntemus on tärkeää. Vaikka ei mentäisi Lean-filosofian syvimpiin vesiin, jokaisen olisi hyvä tietää miksi tahtituotantoa käytetään ja mitä se merkitsee koko projektin ja yksittäisen työntekijän kannalta. Ensimmäiset projektit voi ohjata vaikkapa isoilla paperisilla lakanoilla tai vaikka excelilläkin, mutta pidemmän päälle digitaalinen työkalu eli ohjelmisto kannattaa ottaa käyttöön.
Tahtituotantoon löytyy useita järjestelmiä, joilla projektia voidaan ohjata. Yksi kipukohta tulee kuitenkin rakennusalan ketjumaisesta rakenteesta. Lähes aina mukana on aliurakoitsijoita ja usein isossakin roolissa. Miten nämä yritykset saadaan mukaan tahtituotannon järjestelmiin? Kysymykseen ei liene yhtä oikeaa vastausta. Periaatteessa aliurakoitsijalle voidaan antaa käyttöoikeus järjestelmään ja velvoittaa heidät käyttämään sitä. Käyttöoikeus annetaan vain työnjohtajalle, koska käytön vieminen työntekijätasolle tulisi liian kalliiksi ja hankalaksi. Tämä johtaa helposti aliurakoitsijan työnjohtajan kuormittumiseen. Hän joutuu keräämään tiedot omilta työntekijöiltään ja kirjaamaan ne järjestelmään. Lisäksi yhden henkilön toimiminen ”sihteerinä” aiheuttaa heikon kohdan prosessiin eikä ainakaan lisää tyytyväisyyttä metodiin.
Ratkaisuna pitää mielestäni lisätä digitalisaatiota myös aliurakoitsijoilla.
Jo pelkästään työmaan- ja henkilöstönhallintajärjestelmän käyttäminen helpottaa toimimista tahtituotanto -hankkeissa. Kun tiedetään missä työntekijät ovat, mitä he tekevät ja eteneekö työ sovitusti, on aliurakoitsijan helpompi raportoida asioista ylöspäin. Pääurakoitsija pysyy kartalla projektin tilanteesta ja myös ongelmiin päästään puuttumaan ajoissa. Lisäksi toiminnanohjauksen käyttö opettaa systemaattiseen työtapaan koko yritystä.
Pidemmällä tähtäimellä täytyy erilaisten järjestelmien integraatiota lisätä. Miksei aliurakoitsijan oma, kevyt toiminnanohjausjärjestelmä voisi päivittää tahtituotannon ohjausjärjestelmää suoraan rajapinnan kautta? Rakennusalan digitalisaatiossa on vielä paljon tekemistä.